Vastaavan toimittajan tervehdys / Liitos 4/20

Liitoksessa on 2020 käsitelty rahaa, tai lähinnä sen puutetta. Aiheena raha itsessään on tylsä. Sitä on tai ei ole. Samalla raha on kuitenkin laajempi asia, siinä on kyse arvoista.

Tanssin ja sirkuksen kentillä toimii useita asiantuntijaorganisaatioita joiden rahoitus on hyvin niukkaa tai sitä ei ole lainkaan. Tämä ei ole mikään uutinen. Organisaatioiden kuitenkin keskittyessä pitkäjänteisesti yhdenvertaisuuden kysymyksiin ja taiteen saavutettavuuteen, yleisökasvatukseen tai ammattilaisten työkunnon ylläpitoon, on kyseessä koko kenttää ja sitä kautta myös esitysohjelmistoja palveleva työ, jonka ei pitäisi levätä talkootyötä tekevien yksilöiden harteilla.

Teatterit, tuotantotalot, festivaalit ja näihin rinnastuvat toimijat profiloituvat ja rakentavat brändiään ohjelmistonsa kautta. Nostaessaan ohjelmistoihinsa vaikkapa moninaisuutta käsitteleviä teoksia ne rakentavat talkoilla valetun perustan päälle, valureiden työn jäädessä tunnustuksetta. Teosten takana oleva ajattelu ei synny tyhjästä. Se ei myöskään synny tuotantopaineessa kamppailevien rakenteiden sisällä vaan kentän aluskasvillisuudessa, tekijöiden vuorovaikutuksessa toistensa ja maailman kanssa. Tämä muuntuu myös rahakysymykseksi silloin, kun instituutio saa sisällöntekijöiden kautta mainehyötyä ja sitä kautta viestii rahoittajilleen edustavansa tiettyä arvopohjaa sekä omaavansa arvopohjan mukaisia verkostoja.

Niin kauan kuin taiderahoituksen määrä pysyy nykyisellä tasolla ei eturistiriidoilta voida välttyä, kun yhdelle annetaan se on väistämättä toiselta pois. Taiteen markkinaehtoistamisen tarjoaminen ratkaisuksi on ongelmallinen. Siihen liittyvää laajaa eettistä keskustelua ei toistaiseksi ole olemassa vaikka markkinatalousajattelu puuttuu suoraan taiteen tekemisen eetokseen. Käytännön tasolla Suomen kokoisessa maassa julkinen taiderahoitus on elävän taidekentän perusedellytys.

Koska rahassa on kyse arvoista kytkeytyy taidekentän taloudellinen ahdinko laajempaan yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Yksinkertaistettuna, tällä hetkellä Suomessa valitaan tukea suuryrityksiä ja mahdollistaa laajamittainen verovälttely täysin laillisesti. Välttelyn seurauksena Suomi menettää vuosittain satojen miljoonien eurojen verotulot. Finnwatchin viimeinen aihetta käsittelevä raportti on julkaistu marraskuussa 2020.

Jos jotain maailmasta ei puutu niin rahaa. Kyse on siitä kuka rahasta päättää ja mihin sitä ohjataan. Taidekentän kannalta perimmäinen kysymys, joka kaipaa vastausta on: olemmeko yhtä mieltä siitä, että ammattilaisten tekemä taide on olennainen osa yhteiskuntaa?

Teksti on julkaistu Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST:n jäsenlehden Liitoksen numerossa 4/20