top of page
Etsi
  • Writer's pictureAnna Koskela

Vain ihmisyys on ikuista

Olen viimeisten kuukausien aikana usein paennut uutisvirtaa kaukaista historiaa käsittelevien puheohjelmien pariin. Kuunnellessani olen oppinut, että: Antiikin Roomassa oli paljon vapautettuja orjia, koska roomalaiset mieluummin vapauttivat ikääntyneet orjansa kuin huolehtivat näistä elämän ehtoopuolella. Isorokkorokote kulkeutui läntiseen Eurooppaan Lady Mary Wortley Montagun mukana Konstantinopolista 1700-luvulla. Abbasidi-kalifaatin Bagdadissa, tuhat vuotta ennen Charles Darwinia evoluutiota mietti ja siitä kirjoitti Al-Jahiz. Ja vaikka rakastan knoppitietoa, niin tärkeämpää on, että olen tullut muistutetuksi siitä, että ajat muuttuvat. Jotain säilyy, jotain katoaa ja paradoksaalisesti ajan hammasta sietää parhaiten aineeton; tarinat, musiikki, tanssi, pelit ja leikit, rituaalit elämän taitekohdissa ja ennen kaikkea, ihmisten kokoontuminen yhteen näiden äärelle.


Vaikka meille yritetään tällä hetkellä kertoa, että olemme ammatteinemme tarpeetonta ylellisyyttä, niin se on kertakaikkista hölynpölyä. Uuvuttavaa paljoudessaan, mutta hölynpölyä yhtä kaikki. Se mitä me teemme on kietoutunut ihmisyyteen itseensä. Maailman vanhin tunnettu instrumentti on 60 000 vuotta vanha neandertalilainen huilu. Ja vaikken historioitsija olekaan niin uskallan väittää, että siellä missä oli musiikkia, oli myös tanssia. Raha puolestaan on alle 10 000 vuotta vanha keksintö ja toisin kuin taide se ei itsenään ole mitään. Ajassa, jossa vallitsee ajatus vaihtoarvosta kaiken arvon lähteenä, on syytä pitää mielessä, että laaja levinneisyys ei tee ajatuksesta totuutta.


Ihmiskunnan historia on täynnä sotaa, pohjatonta typeryyttä ja vääryyttä. Samalla kaiken kauheuden keskellä versovat hyvyys ja kauneus; ystävällisyys, anteliaisuus, rakkaus. Maailma rakentuu jatkuvasti ajassa tavallisten ihmisten teoista, joista muodostuvat sekä mennyt että tuleva. Yksittäisen elämän merkityksettömyys maailmankaikkeuden mittakaavassa ja saman elämän ääretön merkityksellisyys osana ihmisyyttä ovat läsnä rinnakkain.


Kuluneena syksynä ystävä, jonka kanssa olemme tiiviisti tekemisissä kertoi omasta tuttavastaan, joka toimittaa kirjallisuuslehteä Krimillä. Tuttava oli päivittänyt johonkin viestintäkanavaan jotakuinkin näin: ”Nyt kun moni teistä kysyy, miten voisitte auttaa meitä, niin teidän täytyy ymmärtää, että hallitsijoita tulee ja menee. Sillä välin, lähettäkää runoja ja esseitä.”


Onnellista vuodenvaihdetta!


Tuokoon tuleva vuosi sinulle innostusta, iloa ja syviä onnellisuuden kokemuksia.


Teksti on julkaistu aiemmin Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST:n Liitos-lehdessä.

1 katselukerta0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Vastaavan toimittajan tervehdys / Liitos 4/21

Välillä minulta kysytään, miksi lehdessä on niin paljon negatiivista, että eikö voisi olla positiivista? Näen tässä harhan poikasen. Todellisuuden toteaminen itsessään ei ole positiivista eikä negatii

Vastaavan toimittajan tervehdys / Liitos 3/21

Suomi on 1157km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 542km leveä. Helsingin Sanomien artikkelissa keväältä 2002 kerrotaan, että Suomen keskipiste sijaitsee Kärsämäellä. Aiemmin keskipiste oli sijainnut 24,

Vastaavan toimittajan tervehdys / Liitos 2/21

Turvemeemien tukkiessa laajakaistan voisi kuvitella, että turve on taiteen arkkivihollinen. Uskallan kuitenkin väittää, että turvegate on vain vedestä pilkistävä jäävuoren huippu. Yhtiökokouskausi oli

Comments


bottom of page