Välillä minulta kysytään, miksi lehdessä on niin paljon negatiivista, että eikö voisi olla positiivista? Näen tässä harhan poikasen. Todellisuuden toteaminen itsessään ei ole positiivista eikä negatiivista. Se on mitä on. Raskaudesta ja epäkohdista huolimatta toteamisessa piilee ainakin yksi myönteinen seikka. Tunnistaessasi toisen ihmisen kuvauksesta omaa maailmaasi, tiedät ettet ole yksin. Myös puheenvuorot, joissa kerrotaan, mikä on hyvin ovat enemmän kuin tervetulleita. Laita viestiä niin nostetaan kehräävät kissat pöydälle.
Henkilökohtaisella tasolla arvostan suuresti kaikkia niitä tekstejä, joissa on omalla naamalla ja nimellä tuotu esille kokemusta kentällä toimimisesta. Jaettujen problematiikkojen pyörittely voi tuntua hullulta. Kaikkihan tietävät kuinka asiat ovat. Paitsi ettei ole olemassa yhtä yhtenäistä kaikki käsittävää ryhmää, eikä yhtä absoluuttista tietoa siitä miten maailma makaa. Sisällöntekijöiden sanoitukset elämästään saavat aikaan myös sen, että tietämättömyys pulmakohdista muuttuu valinnaksi. Kukaan ei voi väittää, etteikö olisi koskaan sanottu. Sanottu on. Onko sanoma kantautunut vertaisryhmää laajemmalle on sitten toinen juttu.
Ajattelen, että raskaahkon ison kuvan sisällä olisi vertaisryhmän heiniä tuottaa maailmaan lisää hyvää. Voisimme olla toisillemme hyviä kollegoita. Voisimme suunnata empatiamme ja solidaarisuutemme horisontaalisesti. Katsoa toistemme töitä ystävällisin silmin. Opetella ilahtumista toisten onnistumisista. Ilmaista arvostusta toistemme ajattelua ja toimintaa kohtaan. Voisimme olla omalla ja toistemme puolella. Olen ehkä naiivi, mutta siihen ei kuole.
Aina ei jaksa, mutta jos jollain on hyvä meno, niin annetaan olla. Kannustetaan vaikka. Jonkun hyvä mieli, innostuminen tai toiveikkuus eivät ole keneltäkään pois. On hyvä, että ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Saisi tapahtua useammalle, useammin.
Ehdotan konkreettista vaikkakin teennäiseltä kuulostavaa tapaa toteuttaa myönteistä kolleguutta. Meistä varmasti jokainen viettää viikoittain aikaa erilaisilla somealustoilla ja kuuluu useampaan alan someryhmään. Entäpä jos ryhtyisimme tykkäilemään kaikesta vertaisryhmämme toiminnasta? Noin vain, klik. Sellaista tukevaa klikkailua. Klik, et ole yksin. Klik, hienoa, että teet. Klik, minä toivon sinulle onnea. Klik, älä lannistu. Ei haittaa, vaikkemme kaikki tunne toisiamme, pidä kaikista toistemme töistä, tai ihan tajua miksi joku tekee sitä mitä tekee. Maailmaan mahtuu tekemistä, ajattelua ja estetiikkoja.
Kentällä riittää sontaa lapioitavaksi. Muuttuuko sonta myrkylliseksi lietteeksi vai lannoitteeksi on meistä kiinni. Kun autojen rinnalla kulki vielä hevosia, oli aivan tavallista, että naiset kävivät keräämässä kaduilta lantaa saadakseen ruusupenkkinsä kukoistamaan. Puutarhoissa, joissa sotien jälkeisessä Suomessa kasvatettiin elintarvikkeita, vaalittiin myös kauneutta kauneuden vuoksi. Kakassa on kauneuden siemen.
Comments