Turvemeemien tukkiessa laajakaistan voisi kuvitella, että turve on taiteen arkkivihollinen. Uskallan kuitenkin väittää, että turvegate on vain vedestä pilkistävä jäävuoren huippu.
Yhtiökokouskausi oli aluillaan koronan rantautuessa Suomeen. Oli jo täysin selvää, että kyse on maailmanlaajuisesta katastrofista mutta Helsingin pörssiin listautuneet yhtiöt vahvistivat osinkojaan. Eipä aikaakaan, kun yt-neuvottelut alkoivat nousta uutisiin ja elinkeinoelämä alkoi huutaa kuorossa valtiota apuun. Se sama kuoro, joka haluaa porrastaa ansiosidonnaisenja parantaa työnteon ”kannustimia” sosiaaliturvaa leikkaamalla. Huikeinta on kuitenkin ehkä velkaretoriikka, jonka mukaan on pidettävä kädet pois tulevien sukupolvien taskuista ja harjoitettava velkakuria. Samalla en varmasti ole ainoa tyhjätasku jolle algoritmi jatkuvasti mainostaa kulutusluottoa; ”20 000 euroa tilille heti, ilman vakuuksia ja takauksia”. On siis täysin ok, että maksukyvytön yksilö velkaantuu, mutta valtion sosiaalista kestävyyttä ei voida lisätä lainarahalla. Olkoot mummot tuupertuneina lattialle ja juoskoot hoivatyöntekijät loppuun rääkättyinä, antaa lasten tappaa toisiaan ja ehtiä aikuisiksi ilman lukutaitoa ja kun ruvettiin, niin leikataan taiteelta ja tieteeltä sekin vähä mikä vielä oli. Kunhan ei oteta velkaa.
Yksi keväällä 2020 osinkoja jakaneista oli valtio-omisteinen energiayhtiö Fortum. Yhtiön suurin osakkeenomistaja on Valtioneuvoston kanslia ja heti sen jälkeen eläkevakuutusyhtiöt Ilmarinen, Varma ja Elo, eli me kaikki. Erityisen merkittävän Fortumista kulttuurikentälle tekee, että sen omistajiin kuuluu myös Suomen Kulttuurirahasto. Nyt Fortumin tytäryhtiö Uniper on viemässä Alankomaiden valtion oikeuteen, koska ei saakaan polttaa hiiltä vuoden 2030 jälkeen vaikka tarkoitus oli. En voi olla kuulematta kaikuja ”turpeenpolton ennenaikaisesta alasajosta”. Vuonna 2021 Fortumin yhtiökokous on vahvistanut osinkoja jaettavaksi 994 889 801€.
Jos ryhdytään miettimään miten kestämätöntä on, että kulttuurin rahoitus on sidottu Veikkauksen tuottoihin, niin se se vasta kamalaa onkin, että Suomen valtio, suomalaiset eläkkeet ja osin suomalainen taidekenttä nojaavat niihin samoihin fossiilisiin polttoaineisiin joille kulttuuriministeri Saarikko halusi ilmaista tukensa.
Toivotan koko sydämestäni tervetulleeksi sen poliittisen aktiivisuuden, joka taidekentässä on turvetöräytyksen myötä herännyt. Toivon, että täysin oikeutettu suuttumus johtaa lisääntyneeseen kiinnostukseen kaikkea yhteiskunnallista päätöksentekoa kohtaan.
Rakenteet muuttuvat muuttamalla.
Teksti on julkaistu Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST:n jäsenlehden Liitoksen numerossa 2/21
Comments